Ote Stadin parhaat -novellista

Me istuttiin Vuorikadun kivisillä portailla, kun Salmisen Pertti hukku. Meitä oli siinä Rantalan Make, Antonoffin Kosti ja minä. Sinä kesänä oli niin kuumaa, että aurinko oli pehmentänyt asfaltin. Mun kantapäästä jäi kuva jalkakäytävään.

Me imeskeltiin pyöreitä eskimopuikkoja ja kuultiin, kun ambulanssi lähestyi. Se tuli Kaisaniemenkadun mäkeä ylös ja ohitti meidät. Make juoksi sen perään ja huusi: Kuo-lee, kuo-lee!

Pääskyset kirkuivat taivaalla. Niillä oli pesiä meitä vastapäisen talon peltikaton reunan alla. Kosti ja Make asuivat siinä. Iltaisin meidän verstaalta näki sisään Kostille, jos niiden ikkunoita ei oltu peitetty. Monet halusivat elää ikkunat paljastettuina. Pimennysverhoja oli jouduttu pitämään niin monta vuotta. Joskus mä näin, kun Kostin isosisko riisui vaatteitaan. Kerran meidän isä tuli siihen seisomaan. Sitten se meni kamariin ja kohta kuului, kun äitiä nauratti.

Meidän äiti tuli Eltsusta maitokannun kanssa ja komensi mut kotiin. Pörri odotti hississä. Se on lihava ja laiska ja sen suurinta huvia oli ajella kaiket päivät ylös ja alas. Me istuttiin vierekkäin penkillä ja mä ymmärsin, miksi mun kissani viihtyi siinä. Veräjän ja lasioven läpi näki, miten kerrokset siirtyivät alaspäin. Maailma liikkui vaikka itte oli paikoillaan.

Meillä oli läskisoosia ja perunoita. Koko rappu haisi niille. Yhdessä huoneessa oli meidän turkisverstas ja ompelijat söivät meidän kanssa. Jonkin ajan kuluttua ovikello soi. Äiti meni ovelle. Kun hän palasi, pojat tulivat hänen kanssaan.

Äiti piteli sydäntään ja mutisi hyvä jumalaa. Kosti kiersi pöydän ympäri ja istui tyhjälle paikalle. Se teki itselleen voileivän kysymättä lupaa. Make tuijotti varpaitaan.

- Voi voi Taimi parka, äiti huokasi.

Taimi oli Peran äiti.

- Että tällaista voi sattua ….. Kuinkahan Aatos kestää?

Aatos oli Peran isä.

- Onko jotain ikävää tapahtunut? Kysyi toinen verstaan naisista.
- Salmisen ja Laakson pojat on hukkuneet Kaisaniemessä tänä aamuna, päivitteli äiti. Naiset alkoivat ihmetellä.
- Mennään! Kosti sanoi.

Hississä mä painoin pääni Pörrin turkkia vasten. Se alkoi kehrätä.

Novellit 2004. Gummerus.

« palaa takaisin extroihin