« Paluu 

Teiskoon vai Egyptiin?

2000-luvun alkupuolella sanouduin odottamatta irti työstäni. Esimieheni oli mahdoton, enkä halunnut viettää elämäni viimeisiä työvuosia negatiivisen henkilön alaisena. Etenkään, koska se oli alkanut vaikuttaa mielialaani.

Yhtäkkiä tulevaisuus oli täysin auki ja mikä tahansa työ tuntui tervetulleelta. Aloin lähestyä jo 60. ikävuottani. Juuri silloin sain puhelun entiseltä alaiseltani.

- Lähde meidän kanssa Egyptiin kansainväliseen projektiin. Me haluamme sinne kolmanneksi jonkun tutun.

Vatsassa kouraisi. Näinkö kohtalo toimii? Tämäkö oli se syy, että olin heittäytynyt työttämäksi? Melkoinen mahdollisuus!

*

Muistin öisen taksimatkamme vuosia aiemmin erämaan halki kohti Kairoa. Yhtä hyvin olisimme voineet olla aavalla merellä. Mitään näköesteitä ei ollut, katsoipa horisonttia missä suunnassa tahansa. Ääretön tähtitaivas oli kuin suojeleva katto.

Kuski ei käyttänyt ajovaloja, mutta asfalttitie eroittui vaaleassa hiekassa ihan hyvin. Kun punainen, valtava aurinko nousi silmissä, kaikki muttui. Paahtava helle olisi pian sietämätöntä.

Oi sitä hiljaisuutta! Ei kuulunut edes puiden suhinaa, ainoastaan silloin tällöin ujeltava tuuli, joka lennätti auton ulkopuolella hiekkaa vaakasuunnassa. Ulos mennessä piti laittaa huivi hengityssuojaksi.

Hiljaisuuden vastakohdaksi muodostui saapuminen Kairoon. Siitä jäi kaoottinen mielikuva: liikenteen päätön vauhti, huutamalla puhuvat ihmiset, autojen tuuttaukset ja mopojen pärinä. Kaupunki ei hiljentynyt edes yöllä.

En ihastunut Kairoon. Vaikka olikin mahtavaa istuskella kaiken yläpuolella hotellihuoneen parvekkeella ja nauttia persikkakuohuviiniä.

En pitänyt siitä, että siellä elettiin niin selvästi rikkaiden ehdoilla. Kielletty ajosuunta ei merkinnyt mitään loistoautoille. Ne ajelivat miten halusivat. Kerjäläisiä ja kurjia lapsia riitti kaikkialle. Ja aseistettuja vartijoita, jotka kohtelivat heitä äärimmäisen tylysti.

Oli heidän maailmansa ja meidän maailmamme. Joutuisin sekoittamaan ne keskenään, jos lähtisin projektiin. Ajattelin, että en jaksaisi aloittaa ihan niin alusta. Sen sijaan keskittyisin kirjoittamiseen, rakkaaseen harrastukseeni ja kävisin pyydettäessä kouluttamassa sosiaalialan henkilöstöä.



Site layout © 2012 Vidasoft Oy. All Rights Reserved.